RETKIKOHTEITA

TOIMINTAYMPÄRISTÖMME

Porvoonjoki ja Porvoota ympäröivä saaristo ovat "aluevesiämme". Tähän väliin mahtuu kaikkea kapeasta ojasta avomereen. Myös Mustijoki ja muut ympäristön joet on valloitettu. "Aluevetemme" osuvat melko hyvin Porvoon kaupungin kartalle.

Suosituimmat reitit ovat vajalta jokea ylös Strömsbergin padolle ja toisaalta jokea kaupungin halki alaspäin Hamariin, jonka venesatamassa voi nauttia munkkikahvit. Molempiin kohteisiin matkaa kertyy 6,5 kilometriä.

Hieman pidemmälle vie "Aarresaaren" eli Ison painolastisaaren kierros, josta matkaa kertyy noin 8 kilometriä. 

Porvoon kohteita kartalla

Sipoon kohteita kartalla


PORVOONJOKI

Kartta melontareitistä (PDF, tiedostokoko n. 2Mb)

Porvoonjokea on ollut tarkoituksena kehittää hyväksi melontareitiksi opasteineen ja raivaamalla kajakin lasku- ja nousupaikkoja. Valitettavasti opasteet ja kajakinnousupaikat ovat hävinneet tai kasvaneet umpeen muualta kuin reitin esitteestä. Maihinnousupaikat ja penkereet ovat usein jyrkkiä, savisia, pusikkoisia ja toukokuun puolenvälin jälkeen nokkosten valtaamia. Esitteen neuvoja kannatta toki lukea etukäteen.

Toisaalta, jos omaa sopivasti rämäpäisyyttä, niin varsinkin korkeavedenaikaan monista koskista kokenut meloja pystyy koski- tai muovikajakeilla laskemaan; padot joutuu toki kiertämään maitse. Lasikuitu- ja muut arvokajakit eivät sovellu tälle reitille. Ainakin Pukkilan Naaraskoskesta Porvooseen reitti on hyvin antoisa päivän mittainen seikkailu. Hiirkoskesta (lat 60° 32.681' lon 25° 34.143') 2.5 km ennen Askolan kirkonkylää voi kokenut koskimeloja laskea kypärä päässä, muiden neuvoisin raahaamaan kajakkinsa kosken länsirantaa pitkin kosken ohi. Hiirikoskessa on metallirojua ja betonilohkareita vaarana kaatuneelle melojalle. Kerkkoon Tukkilasta Porvooseen (n 10 km) joki rauhoittuu ja soveltuu aloittelijoiden melottavaksi. Tukkilan uimapaikalta kajakin saa hyvin veteen ja Strömsbergin padon ohi pääsee länsirantaa pitkin helposti.

Porvoonjokea suosittelen melottavan joko kevättulvien aikaan tai runsaiden sateiden jälkeen. Kauppoja matkan varrella on Pukkilassa, Askolan kirkonkylässä, Vakkolassa ja tietenkin Porvoossa.

Porvoonjoen esittely löytyy täältä

Joen ennustetusta virtausmäärästä löytyy puolestaan tietoa täältä


MUSTIJOKI

Kaupungin nettisivuilla lukee:
”Mustijoki virtaa läpi kolmen kunnan ja maisemat vaihtelevat peltoaukeista pieniin koskiin ja kultturelleihin maalaismaisemiin. Koskipaikat on helppo ohittaa kanoottia kantaen. Mustijoen melontareitti soveltuu koko perheen päivämelontaan. Pituutta melontareitille tulee kaikkiaan yli 50 km ja vaatii hyvää melontakuntoa mikäli haluaa meloa sen päivässä. ”

Wikingit järjestivät ikimuistoisen retken Mustijoelle keväällä 2008 ja palaten vajalle väsyneenä ja mutaisina. Joen loppuosuus Hinthaarasta merelle soveltuu paremmin perheelle sisältäen vain pari lyhyttä kantomatkaa. Kajakin saa veteen helposti Kuninkaantieltä (lat 60° 23.816' lon 25° 28.4') Hintahaaran risteyksestä Nikkilän suuntaan n 500m, mihin autonkin saa jätettyä. Tyysterin padolla kannattaa rantautua patojen välissä olevalle kalliolle ja kantaa siitä kajakin yli. Vastaavasti Åminsbyn padon länsirannalta pääsee yli. Molempiin kohtiin pääsee myös autolla kohtuullisesti. Täältä eli Mustijoen suistolta pääsee jatkamaan kajakilla Porvooseen aina vajalle asti. Matkaa Hintahaarasta Åminsbyhyn kertyy 13 km ja sieltä Wikinkien vajalle 20 km lisää. Hinthaaran yläpuolella melojilta kaivataan sopivasti koskenlaskutaitoa, rämäpäisyyttä sekä nokkossietoa ja mieluiten kevyet muovikajakit tai koskarit mukaan. Kauppoja ja baareja on reitin varrella Pornaisessa ja Hinthaarassa. 


ILOLANJOKI

On useiden melojien suosittelema. Kesällä virtaamaa ei yleensä riitä vaan joki sopii kevätretkeksi tai runsaitten kesäsateiden jälkeen. Jakarintiellä on hyvä kajakin veteenlaskupaikka, josta aloittelijan voi helposti meloa vastavirtaan Sannäsin kartannon ohi aina Ilolan Postimäen lähellä olevalle koskelle ja samaa reittiä takaisin. Matkaa kertyy yhteensä 15 km. Meloa voi myös Jakarintieltä merelle. 


PORVOON LÄHIMERIALUEET

Tiistaimelonnat tutustuttavat aloittelevat melojat Porvoon lähivesiin. Vajaa vastapäätä näkyvät Naturasuojelukohteet Maari ja Linnanmäki, jonne tanskalaiset Viikingit rakensivat puisen linnoituksen 800..1100 luvulla. Vanhan sillan alla joki virtaa keväisin voimakkaasti, joten melojan kannattaa pitää sopivasti etäisyyttä sillan tukipylväisiin. Sitten näkyvät jo Porvoon tunnusmerkit eli punaiset tupakka-aitat. Uuden sillan kupeessa olevassa Porvoon Paahtimossa voi kotimatkalla pistäytyä kahville, nousten suoraan kajakista kahvilan terassille. Kaupungin jälkeen joen oikealla puolella tulee vastaan Kokonniemen puisto. Tässä kohtaa on joen oikealla (länsi) laidalla kivi (en tiedä tarkkaa paikkaa mutta noin lat 60° 22.7' lon 25° 40.517'), jota ei sopivalla vedenkorkeudella helposti havaitse. 

Vasemmalla puolella kaupungin jälkeen avautuu Ruskiksen linnunsuojelualue, jonne ei ennen syyskuuta saa meloa. Monet linnut pesivät Ruskiksen läpi raivattujen reittien vieressä (kuten kurki kesällä 2008). Linnut häiriintyvät helposti melojista. Syyskuun alussa kannattaa toki kokeilla tunkeutua viimeisen sillan alta (lat 60° 22.457' lon 25° 40.775') kohti yhä kukkivia lumpeita ja edelleen kaupungin selälle. Sikosaari kannattaa syksyisin kiertää myötäpäivää, koska toisin päin ei väylää helposti löydä. Stensbölen ranta (kaislikon itäranta) on suojeltua eikä 200 m lähempää rantaa saa meloa. 

Pääväylää ulospäin meloessa Hamaria vastapäätä laivareitin toisella puolella ovat kuuluisat Sahasaaret: Pajasaari, Kaunissaari ja Furuholmen. 1730-luvun lopulta 1900-luvun puoleenväliin täällä sahattiin lautoja niin veneiden, laivojen kuin talojen rakennusaineeksi. Tällöin Hamarissa valmistettiin jopa valtamerialuksia. Sahan ja telakan työläiset asuivat sekä Hamarin että Kråkön yhä osin asutuissa työläistaloissa. Pajasaaren itäpuolella on hiekkainen matalikko lat 60° 21.692' lon 25° 39.298', johon varomaton meloja juuttuu helposti kiinni. Pajasaaren kannattaa siis kiertää hiukan kauempaa ja sitten kannattaa koukata Kaunissaaren läpi menevään käytävään lat 60° 21.598' lon 25° 39.159'. Kuten meloja huomaa saariryhmässä on valtavasti tasaisen kokoisia kiviä. Näihin saariin valtamerialukset tyhjensivät kivipainonsa, jotta pääsisivät Porvoon satamaan. Lähtiessään laivat ottivat vastaavasti kiviä takaisin tasapainottaakseen aluksensa. 

Ennen Sahasaaria meloja voi myös koukata itään Sikosaaren ja Killingön välistä. Killingön harju jatkuu pitkälle veden alla muodostaen kareja (lat 60° 21.669' lon 25° 39.808'), joita kannattaa varoa. Killingön rantaa pitkin edetessä saavutaan lintutornille (lat 60° 21.283' lon 25° 40.246'), jonne voi helposti rantautua. Lintutornista näkee hyvin lintuja auringon paistaessa takaa. Joutsenten, harmaahaikaroiden lisäksi Stenbölefjärdenillä levähtää runsaasti muuttolintuja kuten uiveloita, jouhisorsia, merihanhia ja kurkia. Usein näkyy myös ruskosuohaukkoja viime vuosina lahdella on leijaillut sinisuohaukkakin. Lähiseudun merikotkat käyvät usein kalastamassa lahdella. Matkaa voi jatkaa Kråkön rantaa pitkin kaakkoon aina Källsundetiin (lat 60° 20.408' lon 25° 42.097). Lahden perälle Bjurbölevikeniin putosi 12.3. 1899 klo 21.29 meteoriitti, jonka yli 80 kiloinen pääkappaletta esitellään Helsingin luonnontieteellisessä museossa. Tämän tapahtuman ja Haleyn komeetan aikalaiskertomuksista sai Tove Jansson inspiraation kirjaansa Muumipeikko ja pyrstötähti. 

Källsundetin läpi meloja pääsee Kråkön eteläpuolelle, josta aukeaa reitti Fladania pitkin Seitlahteen ja sieltä Sondbyhyn, Tirmoon ja Pellinkiin. Suojaista kaislalahtea pitkin jatkamme länteen Haikkoonselälle. Paluumatkan voi aloittaa melomalla Kråkön lansirantaa pitkin pohjoiseen. Niin Kråkön lounais- kuin luoteisnurkassa ovat pienet purjelaivojen painokivistä syntyneet saaret: Yttre - ja Lilla Barlastholmen. Haikkoonselän länsirannassa näkyy Albert Edelfeltin ateljee ja Haikon kartano. Muutaman kilometrin melonnan jälkeen lähestyy Hamarin kahvila, jonne kannattaa pistäytyä kahville. Laiturien eteläpuolella on pieni kajakkien rantautumiseen sopiva hietikko. Kahvin juotua voi palata vajalle (halutessa Paahtimon kautta). Matkaa kertyi runsaat 20 km. 


HIUKAN ETÄÄMMÄLLÄ

Heti kun lähitienoot on koluttu kannattaa suunnata kauemmas kohti taatusti yhtä kauneinta osaa Suomesta. Porvoon kaupungilla ja Uudenmaan virkistysalueyhdistyksellä on useita kohteita tarjolla retkien kohteiksi tai levähdyspaikaksi jatkaaksenne virkeänä melomista.